I luku
|
Poglavlje I
|
Illallinen oli syöty, istuttiin salissa ja kello kävi jo kahtatoista. Oli ollut koko illan kankeata ja puheet ilman sisältöä.
|
Večera je jeo, a boravak smo sjedili u je već dvanaest. To je bila cijela večer biti težak i retorika bez sadržaja.
|
Keskustelu oli ujunut laihaksi ja uhkasi kokonaan katketa. Kun kadulla ajavan ajurin rattaat olivat lakanneet särkemästä hiljaisuutta, kuului vain lampun sydämen ynisevä laulu.
|
Rasprava je bila ujunut mršav i zaprijetio da će u potpunosti odsječeni. Pri vožnji na ulici kabine stala prekinuti šutnju, bio je samo svjetiljka pjesmu srca ynisevä.
|
Näin, että Anna kätki salaa haukotuksen kouraansa. Veli, joka loikoi nojatuolissa jalat suorina, haukotteli peittelemättä – sillä me olimme vanhat ystävät. En enää voinut jäädä pitemmälle istumaan, vaikka olisin vielä hetkisen tahtonut katsella häntä täältä lampun varjon puolipimeästä tuohon, jossa hän istui likellä valoa, kumartuneena kudoksensa yli. Nyt hän pani sen pois pöydälle ja aikoi nähtävästi nousta. Minä ehätin ennen, otin lakkini pianon päältä ja kumarsin äidille.
|
Vidio sam da je Anna potajno skrivali zijevanje svoje pandže u. Brat, koji loikoi fotelja noge ravno, zijevnuo otvoreno - kao što smo bili stari prijatelji. Ja više ne mogu ostati izvan sit, čak i ako sam još htjela gledati ga predstaviti ovdje žarulje hlad puolipimeästä na to, on je sjedio u svjetlu likellä, pogrbljen u tkivu. Sada, on ga je postavio na stol i očito je ići gore. Ja ehätin prije, JA je uzeo moj kapu na klaviru i poklonio ženi.
|
Nema komentara:
Objavi komentar